10 mm vaaleanvihreä vapaa-ajan tekonurmi

Keinotekoinen ruoho voidaan jakaa kahteen päätyyppiin tuotantoprosessin mukaan: ruiskuvalettu tekonurmi ja kudottu tekonurmi.Sen raaka-aineet ovat pääosin polyeteeni (PE) ja polypropeeni (PP).Mutta joskus se käyttää myös polyvinyylikloridia ja polyamidia.

PE-materiaali on erittäin pehmeää ja näyttää oikealta ruoholta.Joten asiakkaat hyväksyvät sen laajasti.Se on yleisin keinotekoisen ruohon materiaali.

PP-materiaali on jäykempää ja sitä käytetään usein tenniskentällä, leikkikentällä ja muilla urheilualueilla.Kulutuskestävyys on hieman huonompi kuin PE.

Tekonurmen rakenne on yleensä 3 kerrosta.

Ensimmäinen kerros: Kellari.Se koostuu puristetusta maaperästä, sorasta ja asfaltista tai betonista.

Toinen kerros: Puskurikerros.Se koostuu kumista tai vaahdosta.Kumilla on kohtalainen elastisuus ja paksuus noin 3-5 mm.Vaahdon käyttökustannukset ovat alhaisemmat, mutta joustavuus on huono.Sen paksuus on noin 5-10 mm.Sen pitäisi saavuttaa paksuuden tasapaino.

Kolmas kerros on myös pintakerros eli turvekerros.Pintamuodon mukaan on nuttuturve, pyöreä poimutettu nailonsilkkinurmi, lehtimuotoinen polypropeenikuituturve, nailonsilkkikudottu läpäisevä nurmi jne.

Keinotekoinen ruoho syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla.Se on valmistettu manuaalisilla menetelmillä käyttämään vinyylikemiallista kuitua raaka-aineena.Toisin kuin luonnonnurmi, lannoitetta ja vettä ei tarvita tekonurmelle.Sitä voidaan käyttää 24 tuntia koko päivän erityisesti urheiluun.Sitä käytetään laajalti jääkiekossa, pesäpallossa, rugbyssa ja monilla muilla yleisillä urheilukentillä tai vain maanpäällysteenä sisäympäristön kaunistamiseksi.

Yhdessä muoviradan kanssa siitä on tullut kouluurheilun rakentamisen vakiomuoto, joka korvaa luonnollisen nurmen.Vaikka tekonurmen käyttöaluetta on rajoitettu jossain määrin esimerkiksi urheiluturvallisuuden, paikan ominaisuuksien ja yleisön tietoisuuden vuoksi.Mutta sitä on jatkuvasti uudistettu ja parannettu.